Testissä Sony A9

Täyttä vauhtia täydessä koossa

Sonyn viimeisin lisäys runsaaseen peilittömien järjestelmäkameroidensa valikoimaan Alpha-sarjassa on nimeltään A9 ja on todellinen vauhtihirmu. A9:ssa on uusi 24x36 mm:n täyden koon kenno, ”Stacked Exmor RS CMOS” kuten sitä Sonylla kutsutaan, jossa on 24,2 megapikseliä ja 693 vaiheenseuraavaa AF-pistettä ja joka ottaa 20 kuvaa per sekunti. A9:n täysin uusi kenno käyttää hyväkseen kameran elektronista suljinta saavuttaakseen vaikuttavan vauhtinsa á la 20 kuvaa per sekunti ja tämän takia "blackout" - se musta osa joka näkyy kun suljin avautuu perinteisessä peilirefleksikamerassa - on täysin olematon. Kamera voi siksi työskennellä myös täysin hiljaa, samalla nopeudella automaattitarkennuksella ja sarjakuvauksella.

Sony on kuunnellut käyttäjiä

Sony on kuunnellut käyttäjiään monissa eri asioissa ja tehnyt parannuksia eri alueilla joilla niitä on toivottu eri foorumeilla ja somessa. Akku on suurempi – tarkemmin sanottuna yli kaksinkertainen - joten sinun ei tarvitse vaihtaa sitä läheskään yhtä usein. Omassa testissäni jalkapallomatsin aikana, joissa olen siis tottunut vaihtamaan akkua puoliajalla, olikin minulla vielä 60 prosenttia akkua jäljellä - kun ottelu oli päättynyt! Tämä on todella suuri ja tärkeä noste edellisiin A7-sarjan kameroihin nähden.
Kameraan on lisätty pari painiketta ja rattia, muun muassa AF-ON-painike, joka on tärkeä urheilu- ja luontokuvaajille kun halutaan säilyttää tarkennus samassa paikassa vaikka kuvanasetteluun tulisikin nopeita muutoksia, jotta ei vahingossa painaisi suljinpainikkeen automaattitarkennusta. Kamera on saanut pienen joystickin helpompaan fokuspisteiden siirtoon, ja suuremman kahvan. Kamerarungosta on tehty hieman pidempi bajonetin alapuolelta, lähinnä jotta uudelle akulle saatiin lisää tilaa. Omasta mielestäni se on hyvä parannus, sillä saan mukavamman otteen kamerasta ja se sopii paremmin käteen. Sony on myös lisännyt toisen korttipaikan, joista yksi käyttää nopeampaa standardia USH-II:a. Voit esimerkiksi valita haluatko kaksi samanlaista kopiota, erilliset RAW/JPG tai erillistä valokuvaa/videota.

Kosketusnäyttö tietyillä rajoituksilla

Kamerassa on myös kosketusnäyttö, mutta siinä on omat rajoituksensa eikä se ole samanlainen kuin mihin olemme tottuneet esimerkiksi Panasonic-kameroissa, tai myöskään Canonin 1DX mark II-kamerassa. Kosketustoimintoa käytetään tarkennuspisteiden hallintaan ja kuvannäyttötilassa zoomaukseen ja pyyhkäisyyn. Jos ei ole aiemmin käyttänyt kosketusnäyttöä, ei näin rajoitettu näyttö tietenkään tuota ongelmia. A9-kamerassa on lisäksi helppo ja nopea navigoida, etenkin Sonyn uuden valikkojärjestelmän ansiosta joka esiteltiin ensimmäistä kertaa A99II-kamerassa. Jos kuitenkin tietää kuinka käytännöllinen täysin toimiva järjestelmäkameran kosketusnäyttö voi olla, harmittaa se vähän ettei tällaista ole A9-kamerassa. Työskentely sujuu kuitenkin vähän nopeammin painamalla suoraan haluamaansa ikonia kymmenien napinpainalluksien sijaan. Tilannetta voisi verrata vanhasta näppäinpuhelimesta kosketusnäyttöpuhelimeen siirtymiseen. Todella toivon että Sony-kameroiden tulevissa versioissa on täysin toimiva kosketusnäyttö, enkä usko sen olevan mahdotonta kun ottaa huomioon kuinka muiden valmistajien näytöt on tehty.

Haastetta urheilukentille

Kamerat jotka Sony haluaa haastaa A9-kamerallaan ovat tietenkin Canon 1DX mark II ja Nikon D5– kaksi raskaan sarjan urheilu-, action- ja luontokuvauskameraa. Kameroiden vertaaminen suoraan toisiinsa on vähän kuin vertaisi omenoita päärynöihin, mutta joitain päätelmiä voi kyllä tehdä. Ensimmäinen ja suurin huomattava ero on ehdottomasti kamerarunkojen koko. Sony A9 painaa puolet (673g) siitä mitä 1DX mark II (1340 g) ja vähemmän kuin puolet kuin D5 (1415 g) - vaikuttavaa! Luonnollisestikin tässä on positiivista se että käsivarret ja kädet eivät väsy läheskään yhtä nopeasti A9:lla kuvatessa. Canonin ja Nikonin edut taas ovat paremmat kahvat ja suuremmat akut. Painikkeet ja ohjaimet näissä kahdessa kamerassa ovat myös vähän suuremmat ja niiden kanssa työskentely voi olla helpompaa, ainakin vakaampaa ja helpompaa ulkolajeja kuvatessa talvella hansikkaat kädessä. Sony on lisännyt myös LAN-portin (verkko) kuvien lataamiseen FTP-serverille ja näyttää tällä tavoin haastavansa kuvauksen urheilukentillä.

Eri valmistajien objektiivit ovat kuitenkin kamerarungoista poiketen suunnilleen samankokoisia. 70-200mm f/2,8 -objektiivia ei voida pienentää kovin paljoa ottaen huomioon että lasin fyysisen koon täytyy olla sama, siihen saakka että markkinoille tulee uutta tekniikkaa. Canon on alkanut kokeilemaan tätä DO-objektiivillaan (diffractive optics) joka tekee pitkistä superteleobjektiiveista pienempiä, kevyempiä ja lyhyempiä yhdistämällä laseja jotka "taivuttavat" valon kennoon.

A9-kameran monet hyvät lisävarusteet

Sony tarjoaa myös monia uusia lisävarusteita A9-kameraansa, joista esimerkkeinä akkukahva jossa on tilaa kahdelle akulle, uusi kahva ja multiadapteri neljälle akulle – täydellinen kun haluat kuvata videoita A9-kameralla, akkuajan pidentyessä huomattavasti. Videoista puheenollen: A9 voi kuvata 4K-laadussa ja siinä on uusi S&Q-videotila jota voit käyttää jopa 100 kuvan sekuntivauhdilla kuvaamiseen superslowmotionilla. Sony ei sen sijaan ole lisännyt S-logia A9-kameraan - tämä on hieman kummallista ottaen huomioon että A9 on aivan fantastinen kamera videoiden kuvaamiseen, ja että kompaktikamera RX100 V sisältää sen hinnan ollessa vain viidennes A9:n verrattuna. Lisäksi koko A7-sarja sisältää S-login ja siksi suuntaus on hieman outo, sillä me kuluttajat olemme tottuneet tähän ominaisuuteen Sonyn kameroissa. Toivon että S-log sisältyy tulevaisuudessa firmware-päivityksiin meille jotka haluamme jatkossakin tallentaa videoita suurella dynaamisella halkaisijalla.

Fantastinen automaattitarkennus

A9-kameran käyttäminen action- ja urheilukuvauksessa on hurja kokemus. Kamera on nopea, helppokäyttöinen ja AF-järjestelmä toimii todella hyvin. Kamera seuraa liikkuvaa kohdetta erinomaisesti ja ilman pienintäkään virhettä. Tarkennustiloissa "wide" tai "locked on AF" voit seurata pelaajaa koko kennon alueella jolloin tarkennus on todella herkkä ja muistuttaa Nikonin 3D-tarkennusta. Kun matsi alkoi ja kuva-alaan ilmestyi useampia pelaajia jahtaamaan palloa, kameralla oli hieman hankaluuksia pitää "oma" pelaaja fokuksessa. Näin käy kuitenkin myös 1DX- ja D5-kameroissa ja on täysin ymmärrettävää. Vaihdoinkin "expand flexible spot"-tilaan ja käytin keskitettyä tarkennuspistettä. A9:llä ei ollut ongelmia pitää nopeasti juoksevaa pelaajaa tarkennettuna ja vaihtaa nopeasti tarkennusalueiden välillä - mielestäni se pysyy tasoissa sekä 1DX II:n että D5:n kanssa. A9:llä on kuitenkin yksi valtti kilpailijoihinsa verrattuna; ei ole väliä haluatko käyttää etsintä vai näyttöä, kamera on aivan yhtä nopea riippumatta kumpaa käytät. Tämä on erittäin hyvä ominaisuus - kamera ei rajoita valokuvaustasi, pelkästään oma mielikuvituksesi. Voit esimerkiksi kääntää näytön ylös, asettaa kameran kohti maata ja näpsiä 20 kuvaa sekunnissa ilman että sinun tarvitsee ryömiä kameran mukana maassa. Siistiä!

Aivan uusi täyden koon kennotekniikka

Suurin ja ilmiselvin muutos on Sonyn kehittämä täysin uusi kenno, joka ei tarvitse suljinmekanismia kuvien ottoon. Kenno on aiemmin nähty pienemmissä kompaktikameroissa, mutta vasta nyt high-end-kamerassa. Olen tottunut räiskimään menemään peilikennolla 14 kuvan sekuntivauhdilla, joten A9-kameralla kuvaaminen oli kummallinen kokemus, mutta ei millään negatiivisella tavalla. Tuntui kuin olisi kuvannut videota eikä valokuvia, koska kameran "blackout" on olematon. Näyttö tai etsin indikoi mustalla kehyksellä että otat kuvia ja saat myös digitaalista feedbackia suljinäänen muodossa. Ääni on valinnainen, mutta voi olla hyvä apuväline kun otat muotokuvia ja mallisi haluaa vahvistuksen siitä että todella näpsit kuvia.
Kuvanlaatu on täyden koon, 24 megapikselin ja hyvän dynaamisen halkaisijan Sony-kameralta odotettavissa olevaa. ISO-hallinta on kuten A7-sarjassa – erittäin hyvää. Urheilun kuvaaminen arvon ISO 6400 hujakoilla antaa hyviä ja käyttökelpoisia tuloksia.

Erittäin hyvä objektiivi - mutta pitkä supertele puuttuu edelleen

Futismatsin aikana käytimme G-master-sarjan objektiivia FE 70-200mm f/2,8. Hyvä ja terävä objektiivi jossa on kipakka automaattitarkennuksen säätö. Saimme myös kokeilla Sonyn 2x telejatketta joka on ehdottomasti yksi parhaista kokeilemistani telejatkeista. En edes ajatellut jatketta kuvatessani - automaattitarkennus toimi fenomenaalisesti, kuvanlaatu oli todella hyvää ja oikeastaan kamerassa olisi voinut yhtä hyvin istua 140-400mm f/5,6. Erittäin hyvä! Seuraava askel joka Sonyn täytyisi ottaa saadakseen urheilu- ja lintukuvaajat todella kiinnostumaan on kiinteät superteleobjektiivit - yksi 300 f/2,8, yksi 400 f/4,0 ja yksi 500 f/5,6 jos saan toivoa jotain joulupukilta. Hyvä alku on uusi 100-400 f/4,5-5,6 jonka Sony julkaisi A9:n yhteydessä.
Kuten A7-sarjan kamerat, kuuluu myös A9-kameraan viisiakselinen kuvanvakain, erittäin hyvä apuväline kun kuvaat pitkillä suljinajoilla huonoissa valaistusolosuhteissa sekä videokuvauksen aikana. Vakain toimii myös hyvänä tukena kun kuvaat vanhemmalla objektiivilla jossa on adapteri, tai objektiivilla jossa ei ole vakainta. Rungon vakain toimii todella hyvin, aivan kuten A7-sarjan kameroissa.

Yhteenveto

A9 on jotain aivan uutta ja jotain mitä emme ole nähneet aiemmin. Saat action-kuvaa 20 kuvan sekuntivauhdilla ilman blackout-ilmiötä yhdellä markkinoiden parhaista AF-moottoreista, saat fantastisen sähköisen etsimen, voit tallentaa 4K-laadun videoita - ja kaikki tämä vain 673 grammaa painavassa, kätevässä pikku paketissa - Sony A9 on markkinoiden paras hybridikamera tällä hetkellä.